tiistai 30. syyskuuta 2014

Turkki ja Syyria

Ulkomaat |

Turkki vahvistaa rajaansa – Isis-taistelijat etenevät Syyriassa

Syrian Observatory for Human Rights -järjestön mukaan Isis-järjestö on edennyt noin viiden kilometrin päähän Kobanen kaupungista, joka sijaitsee lähellä Turkin rajaa. Turkin parlamentin odotetaan keskustelevan tällä viikolla siitä, salliiko maa sotilaalliset toimet Isis-järjestöä vastaan.

Turkkilaisia panssarivaunuja vartioimassa Syyrian vastaisella rajalla 29. syyskuuta 2014.
Turkkilaisia panssarivaunuja vartioimassa Syyrian vastaisella rajalla 29. syyskuuta 2014. Kuva: Sedat Suna / EPA
Turkki on vahvistanut maanantaina Syyrian vastaista rajaansa. Turkki on sijoittanut panssarivaunuja ja panssaroitua ajoneuvoja kukkuloille, joista on näkymä ääri-islamilaisen Isis-järjestön piirittämään syyrialaiseen Kobanen kaupunkiin.
– Olemme ottaneet rajan täyteen kontrolliimme. Olemme lisänneet turvallisuustoimia Surucin alueella, kertoi maan sisäministeri Efkan Ala.
Reutersin kirjeenvaihtajan mukaan Isis-järjestön toimet ovat kiihtyneet ja harhatulitusta on osunut myös Turkin maaperälle. Kobanessa olevan paikallisen viranomaisen mukaan Isis on jatkanut kaupungin pommittamista monesta suunnasta. Syrian Observatory for Human Rights -järjestön mukaan Kobanea on tulitettu maanantaina kranaatinheittimin ja Isis-taistelijat ovat edenneet noin viiden kilometrin päähän kaupungista.
Turkin parlamentin odotetaan myös pohtivan lähiaikoina hallituksen pyynnöstä, salliiko se sotilaalliset toimet Isis-järjestöä vastaan. Yhdysvaltain johtaman Isisin-vastaisen liittouman kerrotaan jatkaneen ilmaiskujaan Isisin asemiin maanantaina.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan sanoi maanantaina, ettei Isis-järjestöllä ole mitään tekemistä islamin kanssa.
Lähteet:
AP, Reuters, AFP

Kohti konservatiivisempaa Turkkia

Turkin koululaisilta kiellettiin meikkaus ja tatuoinnit, mutta huivit tytöille sallittiin

Ulkomaat
Ozan Kose / AFP
Ekaluokkalaiset aloittivat koulutyön Istanbulissa 15. syyskuuta. Uuden säädöksen mukaan huivia saavat käyttää vasta yli kymmenvuotiaat tytöt koulussa.
Ekaluokkalaiset aloittivat koulutyön Istanbulissa 15. syyskuuta. Uuden säädöksen mukaan huivia saavat käyttää vasta yli kymmenvuotiaat tytöt koulussa.
Koululaiset eivät enää Turkissa saa meikata tai värjätä hiuksiaan. Heillä ei liioin saa olla tatuointeja eikä lävistyksiä. Sen sijaan tytöille on sallittu peittää päänsä huivilla.
Pojat puolestaan eivät saa kasvattaa partaa eikä viiksiä.
Lauantaina Turkissa voimaan astuneet uudet määräykset ovat jälleen yksi askel kohti uskonnon aseman vahvistumista Turkissa. Muslimienemmistöisessä EU-hakijamaassa on käyty jo vuosia repivää taistelua maallisten ja uskonnon merkitystä korostavien välillä.
Kiistan keskiöön ovat usein joutuneet tytöt ja naiset.

Turkin konservatiivinen presidentti Recep Tayyip Erdogan on maallisten mukaan vähitellen hivuttanut islaminuskoa yhä suurempaan rooliin yhteiskunnassa. Muutos on Turkissa iso, sillä aikaisemmin valtio oli virallisesti jyrkän maallinen. Tytöiltä ja naisilta oli esimerkiksi kielletty huivin käyttö kouluissa, yliopistoissa ja valtion viroissa.
Uskonnolliset turkkilaiset pitivät tätä syrjivänä.
Koululaisia koskeva hallituksen asetus astui voimaan lauantaina, kun ne julkaisiin Turkin virallisessa lehdessä.
Tytöille on nyt sallittua käyttää huivia yli kymmenevuotiaana. Ala-asteella ja lastentarhoissa se on yhä kiellettyä.
Turkin maallinen oppositiopuolue CHP arvosteli jyrkästi uutta säädöstä. Hürriyet Daily News –lehden mukaan puolueen puheenjohtaja Kemal Kiliçdaroglu moitti sen olevan vastoin sekä Turkin tasavallan 81-vuotisia perinteitä että vielä vanhempaa perinnettä: Turkissa islamia on vuosisatojen ajan tulkittu varsin maltillisesti.
Kilicdaroglu syytti koululaisille uusia kieltoja laativaa "tuontiuskontoa" yhteyksistä ihmiskunnan vihollisiin kuten äärijärjestö Isisiin.
Hän vetosi Turkin äiteihin, että he eivät alistaisi tyttäriään "Isis-mielenlaadulle".
Agata Skowronek
Sinan Kayaoglu tatuoi Turkin tasavallan perustajan Atatürkin nimen Arda Kabapalamutin rintaan viime joulukuussa Istanbulissa. Maallisten turkkilaisten keskuudessa on levinnyt muoti ottaa Atatürk-tatuointeja.
Sinan Kayaoglu tatuoi Turkin tasavallan perustajan Atatürkin nimen Arda Kabapalamutin rintaan viime joulukuussa Istanbulissa. Maallisten turkkilaisten keskuudessa on levinnyt muoti ottaa Atatürk-tatuointeja.
Maallisia opettajia edustavan ammattiliiton Egitim-Isin puheenjohtaja pilkkasi myös tatuointikieltoa mahdottomaksi noudattaa.
"Aikovatko he repiä ihon irti?" Veli Demir kysyi uutistoimisto AFP:n mukaan.
Uskonnolliset muslimit suhtautuvat tatuointeihin epäillen, mutta nuorten maallisten turkkilaisten parissa ne kasvattavat suosiotaan.
Vaalien perusteella maalliset ovat kuitenkin Turkissa vähemmistö.
Erdoganin konservatiivinen AK-puolue on ollut Turkissa vallassa jo yli kymmenen vuotta. Ennen pääministerinä toiminut huippusuosittu Erdogan valittiin elokuussa presidentiksi 52 prosentin äänivyöryllä.
Pian koululaisia koskevien uusien säädösten voimaan astumisen jälkeen konservatiivinen opettajien ammattiliitto esitti menemistä vielä pidemmälle.
Hürriyet Daily News –lehden mukaan se vaatii, että Turkin kouluissa on alettava opettaa tyttöjä ja poikia erikseen.

Lähde: hs.fi 30.9.2014

SANOMA NETWORK OPTIMIZER

lauantai 20. syyskuuta 2014

Istanbulin kirpputoreista

Lähde: Hurriyet Daily News

Istanbul’s flea markets meet past and present

ISTANBUL – Anadolu Agency

The outdoor flea markets of Istanbul, where vendors sell all kinds of second-hand items, are a paradise for bargain hunters, collectors, hipsters and the nostalgic and help revive small business

A woman choosing handmade ceramic crockery at open-air market in Istanbul in this file photo. The frequenters of the flea markets of Istanbul say: ‘You never know what you will find at a flea market from one week to the next.’
A woman choosing handmade ceramic crockery at open-air market in Istanbul in this file photo. The frequenters of the flea markets of Istanbul say: ‘You never know what you will find at a flea market from one week to the next.’
Browsing, exploring, rummaging, bargaining and buying – flea markets have been supplying the haves and have-nots of Istanbul for hundreds of years.

But beyond the exotic image of easy bargains for tourists, one leading economist has described how these unofficial institutions generate millions of Turkish Liras every year, providing a real lifeline for Istanbul’s low-income earners and vendors alike.

These markets also fuel entrepreneurship and provide ways to revive small businesses, according to one expert.

Economist Serhat Karamürsel told Anadolu Agency that in order to save money, people have again started to see more value in shopping for discounted and second-hand products, as opposed to luxury or brand-new items.

Stating that flea markets have been worldwide businesses for hundreds of years, Karamürsel said: “Small or large, it does not matter; the flea markets contribute to the local economy in significant ways, maybe by millions of liras every year.”

“Besides money saved, flea markets also offer a way to revive small business, reducing start-up costs and increasing entrepreneurship,” he added.

“Flea markets are good breeding grounds for those who want to go into business.”

Usually, an outdoor bazaar where vendors sell all kinds of second-hand items, these flea markets have also become a paradise for bargain hunters, collectors, hipsters and the nostalgic.

Kenan Seven, a veteran vendor from Kadıköy, said: “The flea markets in Istanbul date back to old times. In the good old days, when something was broken it didn’t go to waste, it was repaired and utilized instead.”

An old-hand at the trade, Seven has been working as a flea market dealer since the 1960s, like his father before him. “I was born into this second-hand world, my family is one of the most experienced junk market dealers in Istanbul,” he said with pride.

You never know what you will find at a flea market from one week to the next. “It is a haven of variety. You can find some mechanical things, like wrenches or hammers; some technological stuff like computers, CDs, mobile phones or a television remote; or stuffed animals, porcelain mugs or old comic books,” he said.    

“But the best thing is that you always find something that belongs to past. A photograph of a happy couple, who you have never met and never will, as they are already dead. Maybe some documents such as a sale contract or a marriage certificate. Flea markets are the place between today and yesterday.”

Istanbul is home to many iconic markets in less-than-glamorous locations. The Dolapdere market is one such bazaar located behind a petrol station and an offal restaurant; the Feriköy market offers the city’s most original and old furniture and antiques. Both Dolapdere and Feriköy open at around 6:00 am on Sundays and shopping generally continues into the afternoon.

Mert Bahtiyar, a 26-year-old university student from Istanbul, is just one of the frequenters of the city’s flea markets.

Stating that he has been a loyal customer of the flea markets in Feriköy and Dolapdere for many years, Bahtiyar said: “I and my father always looked forward to Sundays. He used to wake me up in the early hours of Sunday and we just set off with a lot of coins in our pocket and a long list in our mind.”
Bahtiyar said the flea markets have some distinctive rules, both for the customers and vendors.

“Seizing a place in flea markets early in the morning is certainly the best idea because the most unique and precious finds are sold by the afternoon. Each flea market, no matter how simple or small, has the potential for treasure in it,” he added.

“You know the world market is full of Chinese-made products. It is getting harder to find quality on the cheap. There is no point hiding it. If we are strapped, we want to save money on our goods, so the flea markets are best places to save money,” he added.

Besides the cultural richness, flea markets make an economic contribution. Minimum-wage earners like African and Asian immigrants, plus refugees, the homeless and the unemployed both buy and sell in these markets to meet their needs.

Karamürsel said small businesses, such as artisans and craftsmen selling homemade or second-hand goods, have the advantage of being mobile in order to make profit without the extra expenses of a commercial lease or taxes.

“But there are some rules and regulations that must to be followed, even by movable businesses, like flea market vendors; they must pay taxes or else it will be evasion,” Karamürsel added.

However, vendors strongly react against the tax issue. A 45-year-old vendor, identifying himself as Cihan S. from the Feriköy flea market said: “Flea markets are mostly cash businesses. Many people wonder about how the sellers here are not paying taxes. But we are just selling to survive, not to get rich,” he added.

Cihan said: “I think that makes the difference between making a little money and making a lot of money in this job. I am not stealing, just working round the clock to find something to sell.”

However, Cihan warned about the pocket thieves in the market. “You should keep your eyes open. Be watchful of your wallet. As in any big city, crowded markets and bazaars are great places for purse snatchers and the flea markets are no exception.”

Despite the long debate on tax issues, the reliability of the markets’ goods or how prices change from season to season or week to week, Istanbul’s flea markets of 2014 seem to be the city’s most vivacious shopping haunts – just as they were in centuries past.
September/20/2014

perjantai 19. syyskuuta 2014

Paluumuutto Suomeen?

Lähde: HS
  |

Paluumuuttajaa ei palkata – ulkomailta hankittu kokemus ei korvaa tutkintoa

Ammattitaitoa tai työkokemusta ei oteta huomioon uusia työntekijöitä palkatessa, minkä paluumuutajatkin ovat joutuneet huomaamaan. Tampereella perustettiin osuuskunta auttamaan vanhaan kotimaahansa palanneita.

Heini Kuitunen asui Jordaniassa kahdeksan vuotta, joiden jälkeen muutti takaisin Suomeen.
Heini Kuitunen asui Jordaniassa kahdeksan vuotta, joiden jälkeen muutti takaisin Suomeen. Kuva: Petri Aaltonen / Yle
Maahanmuuttajista neljännes on paluumuuttajia, siis ulkomailla asuneita suomalaisia. Vuodessa paluumuuttajia saapuu Suomeen 9 000. Heillä on kielitaidon lisäksi usein muitakin erityisiä taitoja ja elämänkokemusta.
Yksi paluumuuttajista on Jordaniassa kahdeksan vuotta asunut Heini Kuitunen, joka toimi siellä kehitysyhteistyöprojektissa. Hän teki työtä maahan tulleiden irakilaispakolaisten kanssa.
Työ väkivallassa traumatisoituneitten ihmisten kanssa tuli tutuksi. Jordaniaan tuli myöhemmin pakolaisia myös Syyriasta. Näissä olosuhteissa Kuitunen oppi myös arabian kielen.
Paluu Suomeen toi työttömyyden.

Kotimaassa kysytään papereita

Elämänkokemusta ja erilaisten olosuhteitten tuntemusta on vaikea mitata numeerisesti tai kiteyttää opintosuoritukseksi. Siksi paluumuuttajan on vaikea sopeutua kotimaansa työmarkkinoihin.
Kuitusen palattua Suomeen sujuivat työpaikkahaastattelut hyvin siihen asti kun kysyttiin tutkintopapereita. Työtä ei tullut, vaikka hakijan pätevyys muuten tunnustettiin. Joskus ei ilman muodollista paperia päässyt edes työpaikkahaastatteluun.
Kaikkea ei voi oppia kirjosta ja koulun penkillä, vaan elämällä ja olemalla läsnä. Oikea asenne on lähtökohta kaikkeen.
– Heini Kuitunen
Myöhemmin Kuitunen on hankkinut sosionomin tutkinnon ja työskentelee nyt kouluttajana ja konsulttina Osuuskunta Paluussa.

Paluumuuttajien osuuskunta auttaa

Osuuskunta Paluu sai alkunsa vuosi sitten, kun paluumuuttajille annettiin yrittäjävalmennusta. Maailmalta Suomeen palaavia auttava Paluu toimii Tampereella.
Tällä hetkellä osuuskunnassa on viisi parhaassa työiässä olevaa naista, joitten työkokemukset ulottuvat Italiasta Australiaan.
Osuuskunta pitää valitettavana sitä, että ulkomailla hankittu verkostoituminen, kielitaito ja kulttuuriset erityistaidot jäävät työnantajilta huomaamatta.
– Kaikkea ei voi oppia kirjosta ja koulun penkillä vaan elämällä ja olemalla läsnä. Oikea asenne on lähtökohta kaikkeen, kiteyttää Kuitunen.

Käytännön järkeä kotouttamiseen

Kun puhutaan onnistuneesta kotouttamisesta, on kulttuurien tuntemus ja kielitaito avainasemassa. Näin voisi olla esimerkiksi Syyriasta Tampereellekin sotaa pakoon tulevien vastaanotossa.
– Suomi tulee monikulttuuriseksi, paluumuuttajilla olisi tässä prosessissa paljon annettavaa.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Suolakuorista kalaa

Vajaat pari viikkoa sitten juhlimme erään tuttavan synttäreitäja tuolloin saimme ahaa-elämyksen. Olimme kuulleet suolakuorisesta kalasta, mutta emme olleet maistaneet sitä ja huhujen mukaan se oli herkullista. Päätimme tutustua lähemmin tuohon uuteen tuttavuuteen.

Kalaa saadaksemme meidän piti tehdä pöytävaraus edellisenä päivänä. Omistaja kertoi että hän hakee henkilöluvun mukaisesti kalahallista sopivan kokoisen ja tarkoitukseen sopivan kalan.


kala oli suolakuorrutteen saatuaan ollut uunissa kolme tuntia. Pöytään se tuotiin astiassa jossa suolakuoren ympärille oli aseteltu pieniä suolakekoja jotka paloivat luoden eksoottista tunnelmaa.

Moni kävi katselemassa että mikä kasa sieltä tuli ja miksi se palaa...











Kalan "kesyttämisen" ensimmäisessä vaiheessa tarvittiin vasaraa ja puukkoa.Onneksi tuon suolakuoren aukaisijana oli mies joka tietää mitä tekee, jolle aukaisi ei ollut ensimmäinen eikä toinenkaan. aika kovaa hän näytti naputtelevan ennen kuin suolakuori murtui. Ja kun se murtui niin murtui siististi.






Kuoren aukaisussa oli parhaimmillaan kaksi miestä, puukko ja vasara. Kuuma höyry tulvahteli kuoren auetessa ja sai miehetkin varomaan nahkaansa.











alta kuoriutui höyryävän kuuma, ihanalle tuoksuva kala. Ensimmäinen toiveemme tuossa kohden oli että toivottavasti miehet myös ruotivat kalan eli ettei meidän tarvitse kaivella ruotoja pois. Ja toiveemme kuultiin.








Tässä vielä lähikuva reilun kilon painoisesta kalastamme. Nimenkin kuulin mutta en todellakaan muista sitä enää. se ei ollut mitään sellaista jonka olisin tuntenut ennestään, joten se meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.








Tässä kalan ruotija kuumassa puuhassaan. Tämän jälkeen ei jäänyt meille muuta tehtävää kuin syödä ja nauttia. Kala oli maustettu suomalaiseen makuumme sopivasti. sen seurana oli vihanneksia ja uuniperunoita, leipää ja salaattia. Nam. Eri kaloista tulee huomattavastikin eri makuinen lopputulos. Suosittelen maistamaan jos et ole ennen kokeillut.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Eläinrääkkäystä

Muutama sana eläimistä ja eläinten kohtelusta täällä Alanyassa. Turistien iloksi tännetuodaan Lähi-Idästä tms mm kameleita ja aaseja. Tämän kamelin omistaja kävelee itse kamelinsa kanssa eli sen mitä kävelee kameli kävelee myös omistaja. kameli on ajoittain kuonokoppaan puettu ja ajoittain niin kuin nyt kuvassakin, eli ilman kuonokoppaa. Periaatteessa tämä kameli näyttää päällisin puolin hyvinvoivalta. Ja toisinaan näen kun se seisoo erään kerrostalon takapihalla pureskelemassa heinää tms. Kamelin perään on usein sidottuna aasi. Aasikin näyttää muuten hyvinvoivalta mutta ajoittain sen selässä istuu ihminen / asiakas jonka paino lähentelee aasin painoa... eikä se tunnu kohtuulliselta.
Kanat, kukot ja kanalat... ovat turkkilaisten ylpeys mutta monelle turistille epämieluisa yllätys. Tämä kukon koppi on kuvattu minun etuoveni edestä. Kukkoparka on usein tuossa pienessä kopissa jossa se mahtuu juuri seisomaan suorana ja kääntymään. Ja tänäkin aamuna kun avasin ulko-oven niin kukko kiekaisii sellaisilla desibelilukemilla että korviin sattui. Toinen kukko ja isohko kanalauma on talon ympärillä puoliksi vapaana ja puoliksi aidatulla alueella / jyrkässä rinteessä. Ja se meteli jota kanat pitää ylittää tuskallisuudessaan kukon kiekaisut. Ja se ei ole vain minuutti tai kaksi vaan suurin osa päivää kun nämä murut ääntelevät.
Tässä sivupihaltani kuvattui herra kukko. Toinen haaste kanalauman äänen lisäksi on kanankakan haju. Eilen aamulla kun heräsin niin makuuhuoneessani ei ollut raikasta meri-ilman tuulahdusta vaan läpitunkeva kanankakan haju. siinä vaiheessa tuli mieleeni paljon mukavampia sanoja, kuten kanapaisti, grillattu kana, uunikana, kanasalaatti, kanakeitto jne. jotenkin tuntui että mitta on täysi. Jollain tavoin tuohon kanalauman meteliin kai tottuu, mutta se p**kan haju... nyt oli ensimmäinen kerta kun haju tunki asuntoon sisälle. Toivon että se oli myös viimeinen, mutta en ihan jaksa uskoa siihen. katsotaan.
Pari päivää sitten melko suloisen oloinen koiranpentu tuli luokseni kun istuin yhden hamamin portilla. Kanssani siinä istui turkkilainen n 17 vuotias erään hierojan tyttö. minun huomioni vei koiran kaulassa ja niskassa näkyvät metallipallerot. Tyttö sanoi vain että "oi, joku on laittanut sille hienon kaulakorun"... minulla repesi itsehillintä ja sanoin mitä ajattelin.

Täällä näkee paljon kissoja ja koiria joille joko turkkilaiset lapset tai aikuiset laittavat joko kaulapannan (kireälle) tai jonkinlaisen kaulakorun. Kun eläin sitten puolivillinä vaihtaa aluetta ja kasvaa niin kukaan ei poista tai löysytä niitä liian kireällä olevia pantoja ja koruja. Tämä koira on karmea esimerkki siitä. Koiran kaulassa leuan alla oli erittävä ja verestävä alue jossa ei ollut karvaa eikä ihoa, ainoastaan kireällä oleva jonkun laittama metallinen koruketju. Niskassa näkyi parissa kohtaa kaulakorun pallo ihon läpi esille työntyvänä ja monessa kohtaa ihon alle kuroutuneena, siis että iho oli kasvanut korun päälle ja koru painunut ihon alle. kaulan alueet näyttivät tulehtuneilta, eirittäviltä ja ilmeisesti ovat koiralle melko kivuliaita. Ja näitä koiria ja kissoja on paljon. Tämä on vain yksi esimerkki jonka sain kuvattua.

Tänä vuonna turkkilaisilla on muoti-ilmiönä koiranpennut erilaisten firmojen sisäänheittäjinä. Koirat ja koiranpennut ovat hyvin lyhyiden metalliketjujen päähän kytkettyinä esimerkiksi kultaliikkeen, kenkäkaupan, laukkukaupan ja optikon edessä. kun eurooppalaiset naiset pysähtyvät ihastelemaan ja taputtelemaan söpöjä koiria niin myyjät ovat onnellisia. myyjät ovat onnellisia koska ihmiset pysähtyvät ja he pääsevät sitten keskustelemaan ja kauppaamaan tuotteitaan. Näin siis koira toimii sisäänheittäjänä eivätkä turistit edes tajua sitä. Vielä vähemmän monet ajattelevat koirien hyvinvointia.

Näille koirille annetaan vettä ja jotain ruokaa, mutta ne ovat päivin ja öin siinä samassa tosi lyhyessä ketjussa ilman hoivaa ja ilman liikuntaa. koirien olinpaikat ovat osan päivää varjossa esim jonkin puun alla, mutta silti tosi kuumilla katuosuuksilla, asfaltilla tai betonilla. mitään alustoja tai koppeja koirilla ei ole. Ja jos sataa niin siinä ne sitten näkyvät lojuvan sateessa ja vedessä. Ja jos ne ulisevat, haukkuvat ja yrittävät pyrkiä liikkumaan enemmän niin turkkilaiset lyövät / kurittavat kovakouraisesti. Nämä koirat on alistettu tosi surkeisiin oloihin. suututtaa koirien ja kissojen puolesta tuollainen välinpitämättömyys ja julmuus. Ja eurooppalaisella mittapuulla katsottuna kyse on eläinrääkkäyksestä. Täällä sitä sanaa ei tunneta, vielä. Tulevat kyllä aikanaan tuntemaan, sillä ei tämä näin voi jatkua. Uskoisin että eurooppalaiset puuttuvat asiaan sen verran että paikallisviranomaisetkin havahtuvat.